Tapaninrasteilla väkeä tungokseen asti

HiKin järjestämä kinkunsulatussuunnistus sai lohjalaiset taas kerran liikkeelle joulun jälkeen.

Tapaninpäivän kaunis talvisää houkutteli lähes 120 suunnistajaa kiertämään Perttilänharjulle Hiidenkiertäjien perinteisiä Tapaninpäivän kunkunsulatusrasteja. Jukka ja Maarit Lahtisen kartanjakopisteellä oli hetkittäin jopa ruuhkan tuntua. Kinkunsulatussuunnistukset, joita on järjestetty 1980-luvun alkupuolelta asti, suoritettiin leppoisasti kuntosuunnistushengessä ilman ajanoton paineita. Lyhyin rata oli hiukan alle kolme kilometriä ja pisin reilut 8,5 kilometriä. Yhteistä kaikille radoille oli, että reitit kiersivät harjun rinteitä ylös ja alas. Pitkällä radalla noususummaa kertyi hyvilläkin reitinvalinnoilla reilusti yli 300 metriä. Lyhyimmälläkin radalla harju noustiin useamman kerran ylös, joten mahdolliset joulun herkut saivat taatusti kyytiä. Aika moni suunnistaja ehti havainnoida Lehmijärventien puoleisessa rinteessä entisen hyppyrimäen kiviportaat, joita pitkin noustiin harjun päällä olleelle kivirastille.

 - Kylläpä tuntui rankalta reissulta. Harjua sai kiivetä ihan urakalla ja näyttää mittarit tuota matkaakin kertyneen reilusti yli 10 kilometriä. Lähdin hiukan vanhasta muistista menemään noita Muijalan puoleisia rastivälejä. Siinä sitten unohtui, että siellähän on harvennettu metsää ja olin koukkaamassa aika kauas kohti tiheämmän metsän reunaan. Karttaa pitäisi lukea vähän tarkemmin tutuissakin maastoissa, mutta hauskaa tämä homma on, tuumasi pitkältä lenkiltään maaliin puuskuttanut Klaus Vänttinen.  

Tapaninpäivän joululenkkiään oli Tapanin rasteilla suorittamassa myös vastavalittu Hiidenkiertäjien puheenjohtaja Jari Piirainen. Kuntosuunnistajien määrästä iloinneelle seuran puheenjohtajalle riitti juttuseuraa lähtöpaikalla yllin kyllin, sillä varsin moni paikalla ollut kinkunsulattelija oli ehtinyt jo kokeilemaan Lohjan seudun hiihtolatujakin.

Hiidenkiertäjät järjestää talvikauden aikana tammikuusta alkaen talvisuunnistusten sarjan, jolloin liikutaan Lohjan alueen sprinttisuunnistuskartoilla, joten huhtikuuhun asti ei kuntosuunnistajienkaan tarvitse odottaa suunnistuslenkeille pääsyä.

-Peki Luoma-

Allekirjoittanut kävi tänäkin vuonna sulattelemassa joulun herkkuja kinkunsulatussuunnistuksissa, sillä tapahtumaan osallistuminen on sellainen perinne, jonka ympärille sovitetaan joulunajan muu ohjelma. Vaikka jouluaattoa ja -päivää viettäisikin muualla, Tapaninpäiväksi ainakin on ehdittävä Lohjalle. Juuri pitkästä flunssasta toipuneena ja lähes kuukauden juoksutauon jälkeenkään en kehdannut kieltäytyä tarjotusta pisimmästä radasta. Näin jälkikäteen voi todeta, että kyllä kannatti nauttia "koko rahan edestä", vaikka jo toinen nousu harjulle pakotti kävelemään ja muutaman rastin oikaiseminen käväisikin kerran loppuradalla mielessä. Vielä näin seuraavanakin päivänä on sellainen hyvä mieli, jonka saa vain luonnossa liikkumisesta.

Alkumatkasta ilahdutti kanssakuntosuunnistajien suuri määrä ja kauniin luminen metsä. Muutama alkupään rastiväli kului jotakuinkin samanvauhtisessa seurassa. Halusin kuitenkin suunnistaa ihan rauhassa itsekseni, joten yritin karata porukalta omilla reitinvalinnoilla, jotka eivät olleet aina ihan optimivalintoja. Vauhti ei kuitenkaan riittänyt karkaamiseen, ja vitosrastille asti tavattiin aina lipulla.

Kutosväli lähti taas ylämäkeen kohti harjua. Tässä vaiheessa alkoi kunto hyytyä ja päätin lähteä omaa reittiäni ja kävellä suosiolla harjun päälle. Se taktiikka toimi siinä mielessä, että sain suunnistaa koko takalenkin ja suurimman osan loppuradasta yksin. Vaikka en kisoissakaan tykkää letkajuoksusta, täytynee kuitenkin jättää tämä keino vain kuntorastikäyttöön... Harjun päällä odotti postikorttimaisen upea maisema, kun auringonvalo osui sopivasti lumisiin kuusiin ja paikoin pääsin kulkemaan aivan koskemattomassa lumessa. Tällaisissa paikoissa mieli lepää, vaikka kroppa joutuisikin näkemään sen eteen vähän vaivaa.

Loppumatkasta ei monta suunnistajaa enää näkynyt (taisin olla neljänneksi viimeinen maaliintulija), mutta muita ulkoilijoita oli kuitenkin liikkeellä. Näin kaksi maastopyöräilijää sekä kaksi isompaa ja yhden pienemmän hiihtelijän, joista jälkimmäinen porukka oli matkalla vielä laduttomalle pururadalle. Hienoa, että Lohjalla pysytään liikkeellä juhlapyhistä huolimatta! Hiki pintaan ja ensi vuonna uudestaan!

-Essi Kangasaho-